Evästys

Jokaisella meillä on omat ne suosikit mitä kasvimaan hoitoon tulee, sekä ne vähiten mieleikkäimmät hommat, eikö vain? Lapsena kasvimaani tapasi olla suorastaan pahuuden vallassa, Kun keväällä palavasti alkanut innostus hieman ehkä lopahti siine vaiheessa, kun piti kitkeä hurjaksi kasvaneet rikkakasvit. Homma oli kova, eivätkä muiden rikkojen lomassa kasvaneet ohdakkeet ja nokkoset ainakaan lisäneet innostusta taklata tätä pulmaa.

Varsinainen syy, miksi kasvimaani olivat hurjistuneet, oli sama kuin perustavaa laatua oleva ajankäytöllinen ongelma, johon jokainen Matti ja Maija Myhäinen pystyy saimaistumaan täysin! Kun katsot kasvimaata ja pysytyt vielä selkeästi erottamaan ne kasvit, jotka olet itse kylvänyt/istuttanut, saatat ajatella, että ”eihän tässä vielä mitään!!” Samalla tavalla, kuin ne aina myöhässä olevat henkilöt ennen sovittua tapaamista; he katsovat kelloa ja ajattelevat, että ”eihän tässä mitään! On vielä vaikka kuinka paljon aikaa!” Ja tiedättekö jo mitä tapahtuu seuraavaksi? Noh, seuraavaksi (tämä sekä kokemuksen syvällä rintaäänellä, sekä aina myöhästeleviä läheisiäni haastateltuani) kun he katsovat kelloa, vatsanpohjassa muljahtaa joku saukon kokoinen möhkäle hyvin ikävästi, tuskanhiki nousee tomaatin kokoisina hikikarpaloina otsalle ja se paniikki iskee. ”No nyt mä olen jo myöhässä, apua!!!” Tätä ikävää tunnetta välttääkseni olen onnistunut opettamaan itseni aikuisiällä muuttamaan, siis parantamaan, tapani niin että kelloa katsoessa vaikka aikaa vielä on rutkasti, valmistaudun vaan lähtöön ja lähden. Sen sijaan että alkaisin hääräämään jotain aivan muuta -japeli olisi menetetty. Täysin samaan lopputulokseen aloin pääsemään, kun vuosien saatossa huomasin että rikkakasvien kurissa pitäminen ei olekaan niin mahdoton tehtävä, kun sen hoitaa ajoissa ja usein. Eli kun tilannetta ei päästetä prklöitymään, se ei ole mitään raskasta, tai inhottavaa työmaata nähnytkään, vaan täysin päinvastoin!

Kun sisäistin tämän ajoissa olemisen taian, eläminen on ollut huomattavasti mielekkäämpää. Ei paniikkia, ei tarvetta siis ajella autolla nilkka suorana ja noitua joka ikiset punaiset valot, tai hidastelijat matkan varrella. -Sillä sekuntiakaan ei ole hukattavaksi silloin kun on jo myöhässä! -Vaikkakin juuri näissä tilanteissa on suurin vaara tötöillä ja lisätä onnettomuusriskiään. Pahimmissa tapauksissa kiire jää siihen. Joten Liikenneturvaa siteeratakseni, ennakoi, ennakoi aina. Kun kasvimaa on pahuuden vallassa, arvaas mitä? Olet jo myöhässä! Työmaa on kauhia ja vaiva valtava. Mutta jos saat sisäistettyä sen, minkä opin vuosi toisensa jälkeen kantapään kautta, että rikkojen kurissa pitäminen ei olekaan lainkaan niin paha, kun niistä hankkiutuu eroon mahdollisimman nopeasti, -jopa jo sirkkalehtivaiheessa! Tällä tavoin kasvimaasi pysyy aina siistinä ja suorastaan jopa edustuskunnossa, hyvinkin pienellä vaivalla, eikä tilanne pahene, kuten vaikka silloin kun rikat ovat päässeet siementämään, tai kasvattamaan juuristoaan laajastikin.

I will have order.